marja.rosti@kuvita.net
Valmistuin kuvataideopettajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1974. Garaafiseksi suunnittelijaksi Vantaan muotoiluinstituutista 2005
Kun olin opettanut parikymmentä vuotta kuvataidetta eri oppilaitoksissa, alkoi tuntua että eväät ovat loppumassa. Tarvitsin uutta energiatankkausta. Pääsin opiskelemaan valokuvausta Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitokselle 1990-l aikuiskoulutusryhmään, mutta valokuvan opinnot jäivät ensimmäisen vuoden opintojen tasolle. Minusta ei ollut yrittäjäksi, ja investoinnit kuvausvälineisiin olisivat olleet liian suuria. Pääsin opiskelemaan 2000-l alussa niin ikään aikuiskoulutusväylälle Vantaan muotoiluinstituuttiin, jossa suoritin graafisen suunnittelun ammattikorkeakoulututkinnon.
Graafisen suunnittelun opinnot osuivat oikeaan aikaan, sillä tietotekniikka ja kuvaohjelmien hallinta alkoivat valtavirtaistua visuaalisella alalla ja tietotekniikka tuli myös lukiokouluun. Koulut alkoivat investoida opettajiensa ICT -laitteisiin. Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen opinnot 90-l. puolivälissä perustuivat analogiselle tekniikalle.
Oman kuvantekemiseni nykyinen pohja on edellä mainituissa opinnoissa. Minua kiinnostaa mennyt aika, unohdetut ja rappiolla olevat paikat ja esineet, epäpaikat, raunioromantiikka niin ja luonto, sikäli kuin sitä on. Minulle kuvien viesti on tärkeä – kätketty tai avoin. Teokseni ovat tavalla tai toisella kantaaottavia, sarkastisia ja vähemmän esteettisiä.
Tällä hetkellä käytän materiaalinani valokuvia, omia ja yhteistyökumppanini Kari Kaleniuksen ottamia kuvia, sekä valokuvia vuosikymmenten takaa. Käytän apunani kuvansiirtotekniikkaa eri matriaaleille, puulevylle tai kankaalle (Foto Transfer/ImageTransfer). Yhdistelen valokuviini maalausta, piirustusta, eli työni edustavat sekatekniikkaa tai perintisiä fotomontaaseja tai kollaaseja.
Kävin keskikoulun ja lukion 1960-l Lahdessa Launeen yhteislyseossa, jossa vaikuttivat kuvataideopettajina Lanun-pariskunta. Taiteilija Olavi Lanu kehitti koulusta aikoinaan kuuluisan kuvataidekoulun, jonka oppilaat voittivat (ajan hengen mukaan järjestettyjä) taidekilpailuja toisensa perään. Tulin ensimmäiseksi Jyväskylän kesän ja kouluhallituksen organisoimassa Teinidebytantti (!) kilpailussa v. 1969. Se oli sikäli merkittävä tapaus elämässäni, että päätin ylioppilaaksi tultuani pyrkiä Taideteolliseen korkeakouluun.
Valitettavasti opettajana minusta ei tullut toista Lanua, sitä energiaa ja karismaa ei vain löytynyt. Mutta intohimo kokeilevaan ilmaisuun kyllä jäi – ja ajatus, että meistä kuka tahansa voi olla taiteilija. Sisältyyhän taiteeseen niin paljon oivaltamista, yllättävien yhteyksien keksimistä ja sanalla sanoen luovaa leikkiä, mihin jokaisella on oikeus katselijana ja kokijana ja tekijänä.
Jyväskylän kesä 1969 ja Teinien taidepäivät Lahdessa 1968
